Torikadun ”uusi kulma” uutena näkökulmana tulevaan Joensuuhun

Tämä kirjoitus pohjaa aiempaan sanomalehti Karjalaisen nettipalstalla ilmestyneeseen kirjoitukseen otsikolla "Talon valtaajat edustavat tulevaa Joensuuta". Aiheesta käyty keskustelu oli tuohon mennessä - ja vähän sen jälkeenkin - jämähtänyt eräänlaiseen kadunmiehen juridiikkaan ja sen pohdintaan, miten vakava rikos tyhjillään olevan talon oven aukaiseminen onkaan ollut. Samalla oli aistittavissa viitteitä kansalaistoimintaan helposti pesiytyvistä arvovaltakysymyksistä.  

Kyseisessä nettipalstan kirjoituksessa pyrittiin lähinnä tarkastelemaan sitä, miten talonvaltaajat ovat pystyneet noudattamaan toukokuun alusta asti jatkuneessa toiminnassaan omaehtoisen kansalaisosallistumisen henkeä. Tällaisesta nuorison omatoimisuudesta, tai oikeammin sen puutteesta kansalaisosallistumisen käsikirjat ja hallituksen politiikkaohjelmat ovat olleet huolissaan.

Nk. "Uuden kulman" suunnitelmissa on annettu tilaa useille ruohonjuuritason ideoille yhtenä keskeisenä pyrkimyksenään edistää yhteyksiä nuorison ja muiden väestöryhmien välillä.  Suunnitelmat ovat muodostaneet virkistävän poikkeuksen perinteisistä ja samalla nuorisoa muista väestöryhmistä eristävistä nuorisotoiminnan muodoista. Toimintamalli on jättänyt myös vähän sijaa viranomaisten aiemmissa joensuulaisissa talonvaltaushankkeissa - Kalevankadun rauhanyhdistyksen talossa 1979 ja Kulttuuribunkkerissa 1989 - vastavetona käyttämälle julkiselle moralisoinnille nuorison arveluttavasta käytöksestä.

Käytävä- ja katukeskusteluissa on saanut helposti sen vaikutelman, että valtauksen taustalla vaikuttavat nuorten pyrkimys aitoon omatoimisuuteen ja halu säilyttää edes ripaus vanhaa Joensuuta nauttivat yllättävän suurta kannatusta eri kansanjoukoissa, myös kaupungin päättävissä piireissä. Yhtälailla löytyy toki nuorten minkä tahansa spontaanin toiminnan vastustajia kuka milläkin motiivilla. Valtaajien oman turvallisuuden ja esimerkiksi talon sisäilmaongelmien käyttö häätöperusteena vaikuttaa kyllä tekosyyltä varsinkin, kun kaupungissa on aiemmin ollut homepesäkkeitä ihmisten aktiivisessa käytössä ilman mitään viranomaishälyä.

Valtaajien toimesta on nykyiselle kaupunginjohdolle tarjoutunut näytönpaikka suhteessa viralliseen linjaukseen nuoriso-, opiskelija- ja populaarikulttuurimyönteisenä kaupunkina. Kyseessähän on strateginen linjaus, jota ei edellisten valtausten aikana vielä ollut olemassa ja mikä edelleenkin joutuu ankaraan vertailuun joensuulaisen arkitodellisuuden ja viranomaistoiminnan kanssa. Eikö nyt olisi otollinen aika vaalia rauhanomaista ja moniarvoista nuorisotoimintaa, ettei taas yksi "yhdeksännen vuoden" sukupolvi joutuisi unohduksiin.