Stop tuottaja-pulalle!

Joensuun ja Pohjois-Karjalan alueen esittävän taiteen tekijäkenttä on värikäs, vilkas ja vahva. Sen todistaa mm. edessä oleva komea teatterikevät. Seuraavan parin kuukauden sisällä Pakkahuoneen näyttämölle valmistuu eri työryhmillä peräti kaksi uutta näytelmää, uusista teksteistä työstettynä. Ensi perjantaina ensi-iltansa saa Esko -Pekka Tiitisen Vääräpyörälle käsikirjoittama ja ohjaama tragikomedia Laahaajat ja maaliskuussa vuorossa on Vapaa Teatteri Pirkko Kurikan uutuusnäytelmällä.  Taidetoimikunnan sparrausprojektin myötä on myös ollut ilo seurata läheltä sitä taiteen tekemisen intoa ja lahjakkuutta, jota alueeltamme löytyy. Tekeillä on hienoja esityksiä ja kulttuuritapahtumia, joiden eteen iso joukko taiteilijoita tekee määrätietoisesti töitä. 

Meille taidetoimikunnan jäsenille tarjoillaan myös pari kertaa vuodessa laaja kattaus informaatiota alueella tekeillä ja suunnitteilla olevista produktioista apuraha-anomusten muodossa. Päätösten tekeminen on aina yhtä vaikeaa, hyviä hakemuksia on paljon. Näin tuottaja-ihmiselle pistää kuitenkin silmään tuottajien puute työryhmissä, tuotantosuunnitelmien keskeneräisyys, budjettien ja rahoitussuunnitelmien vajaavaisuus.  Se mietityttää, sillä hienojen ja lahjakkaiden taiteilijoiden tueksi ja rinnalla - kulkijoiksi tarvitaan myös osaavia tuottajia. Huolella ja suunnitelmallisesti hoidettu esityksen tuotantohan antaa tilaa itse asialle, taiteen tekemiselle, ja on tärkeä osa kokonaisuutta.

Moni alueellamme toimiva teatteriryhmä tuntuu jatkuvasti painiskelevan samojen ongelmien kanssa. Kuinka rahoittaa produktio ? Ketä kosiskella yhteistyökumppaneiksi ? Kuinka budjetti tehdään ? Miten palkkiot maksetaan ? Kuinka markkinointi hoidetaan ?  

Tuottaja-pula on ilmeinen, mutta miksi ? Alueella toimivissa kulttuuriyhdistyksissä ja teatteriryhmissä on mukana osaavaa ja oppimistaitoista väkeä runsain mitoin. Onko kynnys astua tuottajan rooliin liian korkea vai onko asia tosin päin, kukaan työryhmästä ei haluaisi hoitaa niitä juoksevia, pakollisia ja vähän tylsiäkin asioita ?

Itse olen työskennellyt tuottajana toistakymmentä vuotta ja minulle taide merkitsee toden totta välillä varsin arkipäiväisiä ja " tylsiäkin" asioita.  Kiirettä ja kovaa työtä, uusia projekteja ja hankkeita, monimutkaisia rahoituskuvioita, tapaamisia ja kohtaamisia erilaisten toimijoiden kanssa. Mutta samalla se merkitsee myös elämän keskeistä sisältöä, elämyksiä, henkistä rikkautta ja hyvinvointia sekä yhdessä tekemistä ja rohkeaa yrittämistä. Aika lailla samoja asioita siis, kuin mitä se merkitsee lähimmille työkavereilleni, taiteilijoille, joiden kanssa työskentelen. Vierastankin mustavalkoista tuottaja-taiteilija vastakkainasettelua, sillä mielestäni tuottajalla tulee olla myös taiteellisia päämääriä ja tavoitteita sekä taiteellista näkemystä, ymmärrystä ja rohkeutta. Tuottajan tulee tuntea oman alansa taiteelliset työprosessit ja tekijät hyvin voidakseen mahdollistaa ne työskentelyn raamit, joissa taiteen tekeminen voi toteutua parhaimmillaan. Mielestäni myös siis meille tuottajille korkeatasoinen ja vaikuttava taiteellinen lopputulos pitää aina olla ensisijainen tavoite.

Haluaisinkin rohkaista teitä esittävän taiteen työläisiä tarttumaan tuottajan hommiin tai etsimään tietoisesti joukostanne ja ympäriltänne osaavia ihmisiä hoitamaan sitäkin esitystoiminnan osa-aluetta. Uskokaa pois, se on varsin palkitsevaa ja monipuolista puuhaa!  Joissain alueemme teatteriryhmissä siinä on jo onnistuttu erinomaisesti,  hyvin tuotetut esitykset kuuluvat ja näkyvät ja jättävät parhaimmillaan tekijöilleen viivan alle muutakin kuin miinusta. Ja turvaavat myös korkeatasoisen ja ammattimaisen tekemisen jatkuvuuden työryhmissä.

Me voimme täällä taidetoimikunnassa myös miettiä keinoja, joiden avulla voisimme olla mukana ratkaisemassa tuottajapula-ongelmaa. Sparrausprojekti on ehkäpä yksi sellainen. Mutta kuten ideat hienoihin taideteoksiinkin, uskon että myös ratkaisu tähän ongelmaan löytyy tekijäkentästä. Tarttukaa toimeen!