HANNA  JÄRVENPÄÄ

"Voisin tehdä teoksia jotka ovat keskellä metsää, eikä kukaan välttämättä näkisi niitä. "

Kerro jotakin taiteen tekemisesi lähtökohdista.

Opiskelin  taidekoulussa grafiikkaa. Tein paljon erilaisia kokeiluja, eri tekniikoilla. Tunnen vetoa myös vanhaa roinaa ja poistettavia tavaroita kohtaan. Ajatus patinoitumisesta ja vääjäämättömästä hajoamisesta viehättää. Olen testaillut kaikenlaista jo varhaisessa vaiheessa ja tämä linja jatkuu edelleen.

Materiaalikokeilu on tietyllä tavalla ohjaava tekijä, samoin malttamattomuus syventyä hyvin pitkäksi aikaa mihinkään. Olkoon sitten hyvä tai huono asia.

Sisällöllisesti  lähtökohtanani ovat pääasiallisesti ihmiset. Olemme ihmisiä, eikä oikein pakoonkaan pääse, jos aikoo olla yhteiskunnassa jotenkin mukana.

Minua kiinnostaa ihmisten käyttäytyminen, eri kulttuureihin kuuluvat teot, joista jotkut alkavat vaivata minua. Ylipäätään olen tehnyt jotenkin väkivaltaan ja kuolemaan tai niiden seuraamuksiin liittyvää taidetta.

Tulevaisuudessa aion tehdä muun muassa uskontoon ja uskomuksiin liittyviä teoksia, kuten teoksia ympärileikkauksista ja erityisesti naisten ympärileikkauksista. On hämmentävää, että ympärileikkauksen kaltaista tarpeetonta rituaalia toimitetaan yhä.

Ihmiset keksivät  perusteluja käsittämättömille teoilleen hyödyntäen siinä uskontoja,  moraalisia säädöksiä, kauneusihanteita jne. Ihminen on monimutkaisuudessaan ehtymätön ihmetykseni lähde. Nämä  ajatukset sekoittuvat  materiaalikokeilujen kanssa. Yleensä  ensin tulee materiaali, josta lähden liikkeelle. Sisältö sulautuu siihen.

Olen nykyisin keskittynyt maatuviin ja käytettyihin materiaaleihin, koska teosten pitkäaikainen kesto tai kaupallinen kelpoisuus eivät ole minulle niinkään tärkeitä seikkoja. Mahdolliset ajatukset ja kasvava tietoisuus, joita teos herättää katsojassa, on olennaisempaa.

Luonto on yksi olennainen lähtökohtani. Voisin tehdä teoksia, jotka ovat esimerkiksi  keskellä  metsää, paikassa jonne ei välttämättä kukaan koskaan eksy. Paikkaan sattumalta tuleva ihminen ehkä huomaisi teoksen tai sitten ei.

Miten tekemäsi taide on suhteessa ympäristöön jossa elät, ihmisenä olemiseen, yhteiskuntaan, elämään yleensä?

Olen keskittynyt ihmisyhteiskuntaan ja yksilöiden käyttäytymiseen liittyviin pohdintoihin.  Molemmista tulee ärsykettä, joka aiheuttaa lopulta sen, että teen taideteoksen.

En ajattele paljonkaan taiteilijuutta, se on vain osa muuta elämää. Tämän vuoksi minun on hankalaa erotella niitä toisistaan. Olen opiskellut kuvataiteilijaksi ja toimin taiteilijana kykyjeni mukaan, olkoon tämä sitten kohtalo tai mitä  tahansa.

Olen yhteiskunnasta pakenija. Minulla on jonkinlainen  viha-rakkaussuhde ihmisiin. Tällä hetkellä  näen paremmin ihmisyyden huonoja puolia. Mediassa korostuvat ikävät asiat, mikä osaltaan vääristää yhteiskunnan kokonaiskuvaa. Esimerkiksi ympärileikkaukset  ovat Suomessa tulleet esille lähinnä vasta maahanmuuton myötä.

On tosiaan hienoa ajatella, että oma teos saisi aikaan jonkin muutoksen. Teen kuvataidetta osaltaan siksi, että saisin aikaiseksi jotakin muutosta parempaan, tai siihen minkä oletan olevan parempaa. Ehkä haluan kuvitella, että teen jotain tärkeän asian eteen.

Helpompaa olisi  lähteä muuttamaan itseä lähellä olevia asioita. Yhteiskunnassamme on paljon epäkohtia. Luotan siihen, että taiteilijat ottavat kantaa eri asioihin oman kiinnostuksensa mukaan. Riippuu katsojasta tekevätkö he asioille mitään, jos taideteos saa ajattelemaan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Miten kuvailisit, sanallisesti, olemassaoloasi taiteilijana? Mitä taiteilija mielestäsi tekee tehdessään taidetta?

Taiteilija reagoi ulkoisiin tai sisäisiin ärsykkeisiin ja lopputuloksena, hikisen uurastuksen jälkeen, on taideteos.

Jos saisit mahdollisuuden kirjoittaa taiteilijana taiteestasi, miten tekstissä kuuluisi taiteilijan ääni? 

Jos alkaisin kirjoittaa omasta taiteestani enemmän, miettisin  tekstissä,  miksi olen alkanut tehdä kuvataidetta. Ja näin alkaisin pohtia yhteiskunnan epäkohtia.

En voi tarjota ratkaisuja mihinkään kysymykseen, koska en ole niin viisas. Mutta pohtisin  vaihtoehtoja  vallitseville käytännöille. Käsittelisin seikkoja, jotka ovat johtaneet tietyn materiaalin käyttöön. Miten se on puhutellut, miten se on tullut valituksi, miten sitä on päättänyt työstää ja miten siinä ovat kohdanneet  teoksen materia ja henki.

Yleensä on väistämätöntä, että joku materiaali ei kerrassaan sovi johonkin ajatukseen. Luultavasti tulisi esille myös materiaalin teknisen työstön vaiheet. Asian ymmärtäminen toki riippuisi siitä, onko lukijalla käsitystä taidetekniikoista.

Jotkut ihmiset eivät välttämättä tajua, miten  taideteos on tehty ja eivät voi edes tajuta, kuinka työlästä sen tekeminen on ollut. Ehkä yritys avata taiteentekemisen prosessia olisi olennaista. Mutta kykenisinkö sitä tekemään kirjallisesti? Se ehkä riippuisi siitä, mitä tekniikkaa alkaisi esitellä. Esittely aukenisi tai ei aukenisi.

Voisin kirjoittaa erilaisista paperinkäsittelytavoista, siitä miten paperia voi vahata tai värjätä. Jos kirjoittaisin tästä, niin  ihmiset voisivat vastata, mitä ovat tekstin luettuaan pohtineet.  Eri ammattiosaajia on monilla aloilla.  Voisi tulla yllättäviä yhteydenottoja ja oivia vinkkejä.

Mitä ajattelet kuvataiteeseen liittyvistä teosten sanallisista tulkinnoista? Auttavatko ne ymmärtämään enemmän kuvataidetta? Onko teksti vain kirjoittajan suunpieksentää? Vai ovatko tekstit olemassa vain tradition vuoksi?

Tulkinta on riippuvainen tulkitsijasta ja koska kaikki tulkitsijat ovat erilaisia, myös kaikki tulkinnat ovat erilaisia. Kritiikin lukija tekee vielä oman tulkintansa lukiessaan  ja prosessoidessaan lukemaansa suhteessa teoksiin. Kun taiteilija kirjoittaa tekstin, hän saa esittää asiansa suoraan ilman välikäsiä.

Kritiikkejä ja tulkintaa on hyvä olla.  Mitä järkeä olisi tehdä taidetta, jos sitä ei tulkittaisi ja pohdittaisi.

Vuoropuhelua kriitikon ja taiteilijan välillä voisi olla enemmän. Silloin voisi antaa palautetta molemmin puolin.

On ehkä turvallisempaa kirjoittaa tekniikasta. Olen nähnyt viime aikoina myös teknisesti huonosti tehtyä taidetta, huonosti tehtyjä maalauspohjia jne. Tähän kriitikkko saa mielestäni puuttua eritoten.   Toisaalta erilaisten materiaalien käyttö on  nyt ennennäkemättömän laajaa,  joten väärää ja oikeaa ei välttämättä olekaan.

Taideteokset ovat myös jo itsessään tulkintoja jostakin. Se, onko teksti sanahelinää vai suunpieksentää riippuu tulkitsijasta ja siitä,  millaisella asenteella hän katsoo kuvataidetta. 

Taideteoksen sisältö on olennaisinta, se on aina tärkeämpää kuin ulkoinen asu. (Kuten ihmisissäkin pitäisi olla...)

Kari Alatalo
Kuvataidekriitikko

Hanna Järvenpää:
Joensuun Taiteilijaseura - Hanna Järvenpää